Hanna kertoo: ”Minun tarinani TAYSin lastenklinikassa alkaa oikeastaan vuodesta 1986, jolloin olin 10 -vuotiaana silloisella lasten ykkösellä potilaana kuukauden ajan sairastuttuani Kawasakin tautiin. Siitä taisi lopullisesti muotoutua tuo tulevaisuuden ammattini lasten sairaanhoitajana. Nyt olen ollut lasten ykkösellä vuodesta 1998 eli ensi vuonna tulee 20 vuotta täyteen. Aika paljon tarinoita mahtuu niihin vuosiin, vaikka olenkin välillä ollut äitiyslomillakin. Tärkein tarina on kuitenkin lasten tehohoidon kehitysjuoksu. Tuolloin 20 vuotta sitten saattoi olla sellainenkin tilanne, että osastolla oli viisi lasta yhtä aikaa hengityskoneessa. Nykyään on melko harvinaista, että lapsi yleensäkään joutuu hengityskoneeseen. Tavallisin kysymys, joka minulle esitetään, kun kerron, mikä ammattini on, että eikö se ole hirveän raskas työ? Siihen vastaan, että onneksi lapset ovat tosi hyviä toipumaan. He toipuvat uskomattomista tilanteista, eivätkä jää turhaan petiin makaamaan. Tokikin jotkut tarinat ovat surullisia, eikä hoitajan työssä kyyneleiltäkään välty.”
Hanna, lasten sairaanhoitaja