Sami Välimäki pelaa golfia ammatikseen. Hän on kotoisin Nokialta ja ikää on 22 vuotta. Sami asuu tyttöystävän kanssa Pirkkalassa. Kotikenttänä Samilla on Nokian River Golf.
Golfin viime kesän Euroopan pääkiertueella, European Tourilla, järjestettiin ”Golf for good” -kampanja, jossa kuudessa kilpailussa 10 parhaiten pelannutta valitsivat kukin oman hyväntekeväisyysjärjestön, jolle saivat ohjata European Tourin lahjoituksen. Sami sijoittui kuuden kilpailun kisassa sijalle 7 ja valitsi lahjoituskohteeksi Taysin pienet potilaat. Lahjoituksen summa on 10 000 puntaa, eli noin 11 000 euroa. Sopiva lahjoituskohde löytyi nopeasti nettiä selaamalla. ”Halusin itse etsiä sopivan kohteen, enkä kysynyt neuvoja keneltäkään. Ajattelin että jos itse miettii ja selvittää, niin on paremmin selvillä mihin lahjoitus menee”, Sami kertoo.
Sami otti kisakiertueen jälkeen yhteyttä Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:n puheenjohtaja, ylihoitaja Tarja Heino-Toloseen ja he sopivat yhdessä, että summa käytetään Taysin uuden Lasten ja nuorten sairaalan johonkin ajankohtaiseen laitehankintaan.
Sami ennätti kilpailujen välissä piipahtamaan Taysilla pienessä haastattelussa:
Sami, millaista on golfammattilaisen elämä?
Aika paljon on matkustamista, yli 200 päivää vuodessa.
Onko koronavirus muuttanut paljon harjoittelua tai kisoja?
Korona on vaikuttanut tosi paljon. Koronatesteissä meidän pitää käydä koko ajan. Isoin muutos on varmaan, että lentoja ei ole paljoa tarjolla. Samoin meidän pitää elää ihan omassa ”kuplassamme”, emmekä saa oleskella kuin tietyllä kentällä ja yhdessä hotellissa kisan aikana. Tyttöystävään ja kotiin pidetään yhteyttä facetimella ja muilla vastaavilla keinoilla.
Miksi valitsit lajiksesi juuri golfin?
Äiti ja isä pelaavat golfia ja he ottivat jo pienenä mukaan kentälle. Siitä se kipinä syttyi. Ensimmäisissä kisoissani olin joskus 11-12 -vuotiaana. Vanhemmat ovat tukeneet paljon tätä harrastusta ja kilpailemistani. Golfammattilaisuus on aina ollut toiveammattini, ja jatkan sitä niin kauan kuin peli kulkee.
Ovatko vanhemmat mukana kisoissakin?
Enimmäkseen olen kisamatkoilla yksin caddieni Väinö Viitaharjun kanssa, mutta joskus tyttöystävä tai vanhemmat pääsevät lähtemään mukaan.
Oletko joutunut itse olemaan sairaalassa lapsena?
No en ihan kovin paljon, mutta kyllä sen verran, että tiedän mitä se on.
Tuletko joskus moikkaamaan lapsia osastoilla ja katsomaan uutta Lasten ja nuorten sairaalaa, kun korona on ohi?
Ilman muuta tulen!
Pienet potilaat kiittävät Samia lämpimästi ja toivottavat hyvää kisaonnea tuleviin koitoksiin!
Haastattelu: Susanna Lohiniemi