”Tämä käsillä tekeminen on minulla verissä. Karjalaiset sukujuuret ovat siihen varmaan vaikuttaneet, kun molemmat isoäidit olivat ammatiltaan käsityöläisiä”, kertoo lasten syöpäosastolle kauniita puuvillapipoja virkannut Helena Ferchichi. Hän tuli tuomaan pussillisen upeita luomuksiaan kesken kesänvieton.
”Kutsuin häntä Pikkubuddhaksi”, hän kertoo. ”Tapasimme CISV:n kansainvälisellä kesäleirillä Skoonessa vuonna 2003 ja pian leirin jälkeen kuulin hänen saaneen syövän ja tulleen saamaan hoitoa Taysin lasten syöpäosastolle”. Helena oli perheen tukena koko sairauden ja hoitojen ajan. ”Kävin Espoosta perheen tukena Taysissa lastenosasto 6:lla ja siksi soitin pipoista juuri sille osastolle”, Helena perustelee lahjoitustaan. Nyt ”Pikkubuddha” on jo aikuinen ja asuu Englannissa.
”Kesäisin kudon ulkona ja talvisin sisällä”, Helena hymyilee. Nyt ensimmäistä eläkevuottaan opettajan työstä viettävä Helena ei vielä tarkkaan tiedä, mihin vapaaehtoistyöhön hän aikoo aikaansa tulevina vuosina käyttää, mutta yksi asia on varma: Lapset ja heidän auttamisensa siihen tulee liittymään tavalla tai toisella.