Tampereen yliopiston lasten terveyden tutkimuskeskuksen nuori tutkija Atte Nikkilä on suunnannut mielenkiintonsa ja tutkijapotentiaalinsa haasteelliseen aiheeseen: Onko maaperän taustasäteilyllä vaikutusta lasten leukemian esiintyvyyteen?
Atte Nikkilän ja tutkijaryhmän viime kesänä julkaiseman tutkimuksen mukaan koko Suomen kattavassa tapaus-verrokkitutkimuksessa ei havaittu merkitsevää yhteyttä maaperän taustasäteilyn määrän ja lasten leukemian esiintyvyyden välillä. Kuitenkin kahden tutkitun potilasryhmän kohdalla taustasäteily näytti liittyvän merkittävästi suurentuneeseen sairastumisriskiin: Alle seitsemänvuotiailla lapsilla ja eräillä akuuttia lymfaattista leukemiaa (ALL) sairastavilla henkilöillä. Nämä Nikkilän havainnot ovat alustavia ja vaativat vielä vahvistuksen suuremmassa potilasaineistossa.
Vanhastaan jo tiedetään, että radioaktiivisen (ionisoivan) säteilyn suuret annokset suurentavat lapsuusiän leukemian riskiä. Pieniä säteilyannoksia saadaan kuitenkin jatkuvasti muun muassa maaperän gammasäteilystä, ja niiden vaikutus ihmisten terveyteen on epäselvä. Maaperän gammasäteily on peräisin luonnossa esiintyvistä radioaktiivisista aineista, kuten uraani, torium ja kalium.
Atte Nikkilän tutkimuksessa olivat mukana kaikki 1 093 Suomessa 0–15-vuotiailla todetut leukemiatapaukset vuosilta 1990–2011. Jokaiselle leukemiaan sairastuneelle lapselle valittiin kolme verrokkia, jotka olivat samaa sukupuolta ja saman ikäisiä. Maaperän gammasäteilylle altistumista Nikkilä arvioi Säteilyturvakeskuksen keräämien asuinpaikkakohtaisten tietojen perusteella, ja analyyseissä huomioitiin rakennusten suojavaikutus, rakennusmateriaaleista peräisin oleva gammasäteily ja Tšernobylin laskeuma. ”Tulokset tukevat käsitystä, että maaperän taustasäteilyn merkitys lasten leukemiassa on pieni”, Nikkilä kertoo. ”Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen suuntaan, että pieni lisäriski olisi olemassa”, hän jatkaa. Suomalainen aineisto on lisäksi melko pieni, mikä hankaloittaa varmojen johtopäätöksien tekemistä. Atte Nikkilä aikoo kuitenkin jatkaa tutkimuksia aiheen parissa, jotta myös alle seitsemänvuotiaiden lasten mahdollisesti suurentunut riski voidaan todentaa. ”Lapset ovat minulle erityisen tärkeä tutkimuskohde, ja kaikki uusi tieto mitä heidän leukemiariskistään voidaan saada, on kullan arvoista”, valaisee Nikkilä omaa motivaatiotaan tärkeän aiheen parissa. ”Jos voin omalla panoksellani saada aikaan edes pienen lisän taisteluun lasten leukemian välttämiseen, olen oikein tyytyväinen”, sanoo väitöskirjaansa Tampereella valmisteleva tohtorikoulutettava.